torstai 29. joulukuuta 2016

Joulukuun alku ja sen mietteet

Joulukuun alussa heräsin innoistukseen kirjoittamaan taas, mutten omista edelleen omaa tietokonetta joten turvauduin kännykän muistilistaan. Myöhemmin unohdin kirjoitukset kännykkään ja matkustaessani lomalla takaisin Hyvinkäälle löysin kirjoitukset uudelleen. Lopulta päätin kirjoittaa asiat puhtaan raa'asti blogiin kaikki, mitä oli noussu ajatuksiini marraskuun ja joulukuun vaihteessa. 

Luin kerran kirjasta, että kukaan ei voi koskettaa samanlailla. Se on hyvä, koska ties mitä muistoja toisen ihmisen kosketus voisi tuoda. Valitettavasti muistan hyvin kaikki hyvät asiat ja sitä paremmin huonot.

Kerran toivoin, ettei aika koskaan enää liikuisi. Voisin olla nousematta, mutta minun on valitettavasti pakko liikkua ajan mukana.

Vapinaa, katsomista lukkoon, katsomista käsiin, ihmisten kuuntelua, pääni kuuntelua, ole hiljaa, katse käsiin, nouseminen, lukon avaaminen, käsien pesu kahdesti, ulos vessasta ja takaisin ihmisten katseiden alle. Kuuleeko hekin, mitä minä kuullen?

Mitä sä nyt aiot?
 - Itkeä, huutaa ja edetä.


Joskus ajattelin aina, että kun romahdan nii kaadun maahan ja odotan jonkun tulevan nostamaan minut. Tajusin, ettei rakkaus ole sitä. Se on pikemminki sitä, että toinen estää kaatumasta.

Voi kulta pieni, sinulla on aina tilaa tulla juomaan teetäni, katsomaan kynttilöitä ja nukkumaan viereeni. 

lauantai 5. marraskuuta 2016

Silitä ja paijaa minua, että voisin taas nukkua hyvin



Kuinka paljon ihmisen elämä voi muuttua yllättäen? Paljon. 
  • Ennen kirjoituksia olin nii väsynyt, että mielialani alkoi heittelemään. Itkin ihmeellisille asioille ja siten saatoin nauraa sen takia, mutta se vaan muodosti uuden itkun. Kiitän ystäviäni, ketkä jaksoivat minua silloin ja kiitän varsinkin sitä yhtä, kelle sai soittaa paniikkipuheluita. 
  • Muutos, jota en odottanut tapahtuvan. Olen muuttanut kehäkolmosen sisäpuolelle, joka on viennyt aikaa eniten. Elämääni haastavoi fakta, etten omista vielä omaa  konetta. Olkaa lukijat kärsivällisiä...
  • Leikkasin osan identiteettiäni pois. Oli mielenkiintoista kokea, kuinka kone surisee päänahkaa pitkin jättäen siilin mukanaan ja kuinka sinisistä sinisemmät hiukset olivat lattialla. Haluaisin kertoa tarkemmin syyn, miksi leikkasin hiukset pois mutten uskalla vielä kertoa. Ainoa vinkkini on kuvataidediplomi.
  • Kun pyydän ystävääni lähettämään terkkuja:
    '' Terveisii tulevalt kissamummolesbolta'' 
  • Eräänä päivänä tunsin itseni rautatieaseman puluksi. Niin vapaa lentämään ja olemaan, mutta silti eksyksissä sisällä.
    Eksyin taas kerran omiin ajatuksiin. 
  • Joskus mietin, että miksi blogini saa hemmetin usein katselukertoja Ranskasta ja nyt Singaporesta...
  • Kaikki kehut siilistäni lämmittävät minua, aina silloin kun paleltaa. 
  • Olin Tampereella ja koen rakastavani sitä kaupunkia uudelleen ja uudelleen. Pääni sisällä kuulen huutoja ja haluja päästä pian takaisin sinne kaupunkiin.
    PS. Tykästyin Roska-baariin, joten suosittelen.
  • Tein aloitteen keskusteluille. Tein aloitteen tapaamisille. Tein aloitteen kaikelle ja tein myös aloitteen lopulle. Et ollut kuitenkaan lopussa yksin, muttet tehnyt aloitetta sen kertomiseen. Valitettavasti suurimmat viat löyty minussa.
  • En ole aikoihin juonnut, vaikka muutamat kerrat olen baarissa juossut tanssimaan. Hei sillekkin tytylle, kenen kanssa eräänä iltana tanssin melkein pilkkuun saakka.
  • Tunsin itseni niin aikuiseksi, kun ostin maton. Onko minulla oikeus taputtaa itseäni päälaelle ja olla ylpeä? 
  • Kaipailen niitä öitä, kun nukuin. Sen sijaan juon glögiä ja kuuntelen toistolla come on eileen -kappaletta. 

perjantai 14. lokakuuta 2016

Oliks tää ny se Tracon 11???

Se tuskin yllättää ketään, että traconin postaus tulee kuukauden myöhässä. Tullut nii paljon aikaa vieviä asioita, että hyvä kun kerkeää koneella olla. Niistä sitten tulee myöhemmin erikseen postaus, koska seki on suurta infoa.


Normaalisti kirjoitan itselleni muistiin pikaisesti ranskalaisilla viivoilla, mitä viikonloppuna tapahtui. Valitettavasti en ollut muistanut kirjoittaa, joten aivonystyröitä piti hieman hieroo saadakseni edes pikkasen tekstiä. Voitte arvaa, että toimiko. 

Muistelisin, että lauantaina olin lainanut ystäväni peruukkia ja con oli tänä vuona älyttömän hauska. Jätin kirjoitusstressin silloin väliin, vaikka se olikin minulaiselle stressaajalle hyvin haastavaa. Harmittaa vain jälkeen päin, että omat kuvat eivät olleet niin onnistuneita. Syynä on tähän hemmetin kirkas aurinko ja omien hiusten näkyminen vahingossa. Karsin lopulta kuvia, missä hiukseni eivät näkyisi ja päädyin sitten tuohon yhteen. Nykyään ei ole tätä hiusongelmaa, mutta kerron siilistäni lisää myöhemmin.

 Onneksi Aru minun vakiomallini kuvat onnistui ihanasti! Ihailin varmasti koko lauantain hänen poison ivy cossia. Viikonloppuna tuli otettua paljon kuvia, mutta en ollut erikoisemmin kaikkiin tyytyväinen. Sunnuntaina en jaksanut olla kuvattavana saati olisi jaksanut kuvaa muitakaan, mutta välillä se menee niin.

Vaikka kuinka yritän muistella ja keksiä, mitkä kirjoittaisin tänne niin aivonystyräni eivät toimi. Viikonloppuna tapahtui paljon hyviä asioita ja hauskoja asioita, mitä en välttämättä voi kirjoittaa tänne. Joten tänä vuonna traconin postaus on lyhyt ja sekava ja tylsä ja ja kaikkea muuta. Näillä näkymin seuraava tavoite olisi päästä frostbiteen, mutta saas nähdä! Ens kerralla kuulumisia!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Epäaktiivisen bloggaajan pälätystä

En ole aikoihin käynnyt bloggerissa. Liikaa asioita ja liian vähän asioita on tapahtunut sen aikana.

Liikun jatkuvasti ja en osaa olla paikoillani. Sateesta on tullut yksi suosikkiasiani ja ristiriitaiset tunteet ovat välillä arkeani. 


Kuuntelen joskus toistolla kappaletta, jonka omistit minulle. En halua kertoa sitä kappaletta kellekkään, ettei kukaan muu omistaisi sitä toiselle tai kuuntelisi niitä sanoja, mitkä kuvastisivat sinun tunteitasi joskus aikoinaan. Onneksi voin kiittää sinua suuresti ystävyydestämme ja uskoa ensimmäistä kertaa ikuisuuteen.

Abitelttailun aikana sain häätää hämäriä ukkoja pois teltan luota. Soitin kännissä ja kysyin, mikä tekee minusta tai jostain toisesta ihmisestä hyvän ihmiseen.En pidä itseäni hyvänä ihmisenä, mutta näin jälkeen päin ajateltuna pahanakaan. Joku nainen luuli minulla olevan OCD, kun pesin hampaita baarin vessassa. Olin loppujen lopuksi ainoa ketä nukkui sinä yönä hyvin. 

Nasuissa olin vitun kännissä. Kehuin ihmisiä liian usein kuumaksi, kuuntelin yhden pariskunnan rakkaustarinan, sain kuulla niin paljon ihania asioita ja sain niin paljon abiveroa. Nukahdin lopulta junaan ja kävelin silmät kiini kotiin väsyneenä...En kadu mitään.


Olen stressannut kirjoitusten takia ja siinä samalla unohtanut elämisen ilon. 

Pidin toogaa koulussa, kun oli enää toivon mukaan 100 aamua jäljellä. Olin silloin kipeä ja kaduin sitä hieman myöhemmin jälkeen päin hieman. 

Ostin eräänä päivänä hempeän puuterin vaaleanpunaisen mekon, vaikka minulle sanottiin sen riitelevän hiusteni kanssa. Paskat. Pystyn kyllä kotiuttamaan vaaleanpunaista vaatekaappiini. 

Jos ikuisuuden päästä ei kuulu mitään traconin postauksesta, niin tiedätte minun olevan kuollut kirjoitusten takia. 



maanantai 22. elokuuta 2016

ketkä muistaa vielä peurameikit?

Olen laiska meikkaamaan. En viihdy meikkiliikkeissä, vaikka minua sanotaan usein tosi neitimäiseksi. Vaikka pukeudunkin vain hameisiin ja melkeinkä kukaan ystävistäni ei ole nähnyt minun kynsiä ilman kynsilakkoja, niin en kuitenkaan koe suurenmoista kiinnostusta meikkeihin. 

Aloin meikkaamaan kutosella, koska ihmiset pitivät minusta niin. Nykyään meikkaan, koska näen itseni kauniimpana ja koen itseni vahvempana niin. Olen kuitenkin laiska meikkaamaan ja arkisin laitan meikkiä mahdollisemman kevyesti. Tekoripset säästään erikoistapahtumiin tai kuvauksiin.

Koen olevani alastomaksi, jos minun kulmani eivät ole vahvasti tehty. Äitini joskus valittaa, että näytän jatkuvasti äkäiseltä tai muistutan Frida Kahloa. Minua ei kiinnosta ja Frida on aika nätti tapaus.

Turhaannut joskus silmiini, koska ne eivät anna paljon vaihtoehtoja. Rakastan niitä silti ja sain viime viikolla kuulla kehut niistä.

Minulle kerran sanottiin, että omistan nätit huulet. Inhoan huulipunaa ja tunnen sen olevan inhottava asia huulillani. Huulikiilloista ei edes tarvitse puhua.


Olen joskus katkera, että olen meikin oravanpyörässä enkä osaa välillä katsoa itseäni ilman meikkiä. En lähde mieluiten tapaamaan ihmisiä ilman että olen meikannut. Se ei ole kuitenkaan mahdottomuus minulle, mutta tytyt/pojat/jotkut olkaa tyytyväisiä itseenne loppujen lopuksi. Minäkin koetan olla tyytyväinen suurin osa ajastani. 

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Tien päällä ja katseesi alla olen taas onnellinen.

Älkää katsoko minua. Älkää tänään tai huomennakaan katsoko minua. Katsokaa sen sijaan ystävääni. Leikkasin hänen hiukset omasta tahdostaan ja pakotin hänet flunssassa kesämekkoon kuvattavaksi. Hän oli iloinen kuvista ja se teki kuvaajan iloiseksi.

Juhannuksena en edes tajunnut, että oli juhannus. En edes tajunnut silloin, kuinka paljon rahaa meni taas vahingossa baarissa ja vieläkin mietin yölisiä tekstareitani...

Muistan kuitenkin kun istun baarin vessan kannen päällä jalat nojaten seinää vaste ja katselin keltaisia kaakeleita.


Kuulen, kun muut miettivät minun oloani. Makaan sohvalla, paine rinnan päällä, silmiä kirveltää, huudan väkinäinen hymy kasvoillani taas kerran. Älkää huolehtiko, minulla on kaikki hyvin.

Päätin ottaa itsestäni irti ja pakkasin laukut. Lähdin pois kotoa ja matkasin prideihin, mikä on jo oma tarinansa ja huomasin, että katselit minua välillä pitkästi siellä silloin.

Olen matkannut maalaisseuduilla katsellen elukoita ja kuunellut vanhan mummoni juttuja. 


Olen matkannut 10 tuntia bussissa kohti Kajaania, että voisin kohdata vanhan ystäväni uudelleen ja rakastua hänen keltaiseen retromaiseen keittiöön. Annoin ihmisten ja sinun olla hieman huolissaan, kun melkein pyörryin kauppaan ja voin kotimatkan ajan huonosti.


Matkasin parin lepopäivän jälkeen Tampereelle viikoksi ja taisin joka ilta juoda kaakaon kissanmintulla. Olin sen viikon ajan hyvin onnellinen, varsinkin kun näin eräänä päivänä sinun katseesi uudelleen ja tunsin, kuinka vahvasti pidit kädestä kiini. Et selvästikkään lopussa kiirehtinyt, mikä nauratti ja minun oli pakko vetää sinut uudelleen lähelleni. Toivottavasti et myöhästynyt minun takia ja toivottavasti hymyilit kotimatkalla yhtä tyhmästi kuin minä. 


Lopulta tuli päivä, kun halusin päästä palavasti kotiin. Kotiin, missä voin rauhassa olla antisosiaalinen ja nukkua kaiken väsymyksen pois. Täällä kotona, minä odottelen sinun viestejä ja mietin, milloin taas pääsen näkemään katseesi. Haluan, että katsot minua taas tutkivasti ja hymyilen...





perjantai 15. heinäkuuta 2016

'' Mummi emmä voi nyt tulla, kun mun pitää mennä homoilee.''

Heheh vanha kuva ylimuokattuna mutt ei aina jaksa olla kuvattavissa.
Tämän postauksen tekemiseen meni hetki, mikä johtunee viime aikaisesta reissaamisesta ja kirjoituksiin lukemisen takia. Mennäänpä kumminki asiaan eli pridehin. Priden puistojuhlan aamuna herääminen oli suurta tuskaa alkuun, koska olen jo tottunut heräämään myöhään ja satuin edellisenä yönä muutenkin valvomaan liikaa.Selvisin kumminkin nopeasti, mikä on suuri ihme kyllä...
Meikatessa prideja varten jaksoin meikata kunnolla (eli tekoripset ja timantit..u know me.) ja sain hiuksetkin laitettuun kivasti. Siinä kohdin miettii, että mitähän karma on suunnitellutkin minulle kun aamu menee hyvin.

Pridet meni yllättävän hyvin ja tänäkin vuonna se oli minulle tapahtuman rikas, vaikka kyllä se karma sitten jossain vaiheessa iski. Ei kumminkaan onnistunut laskemaan fiiliksiä alas.

Pridessa minä kumminkin...

  • tapasin Noran eli kulkutaudin, mistä oli älyttömän iloinen kun on tehnyt nii kauan mieli tutustuu! 
  • yllätyin, kun yksi ystäväni tunnisti minut kuulemma väenpaljoudesta helposti. Hiusten tai äänen takia varmaapi...
  • Näin todella paljon kavereita ja tuttuja. Oli ollut muutenkin kauhea ikävä kaikkia!
  • Ihmettelin, kun jotkut tutut kysyivät '' mitä sä täällä teet??'' ja oloni oli että mikä vitun kysymys toi on??
  • Turhauduin, kun ihmisiä oli haastava löytyä väenpaljouden takia ja koodailu ei onnistunut millään. 
  • Kuuntelin jotain random laulajaa, mistä hyvä ystäväni selitti innokkaasti vaikken tiennyt kuka laulaja oli edes...
  • Tututstuin uuteen ihmiseen, jota jouduin 10 minuutin tuttavuuden jälkeen puraisemaan polvesta juomapelin takia. Nauran vieläkin asialle, koska tämä oli hyvä tapa rikkoa jää ja myöhemmin polttelimme yhdessä samaa tupakkaa.
  • Kävin äkkiä pitkästä aikaan flemarissa ottamassa yhdet ja ensimmäistä kertaan näin senkin baarin tyhjänä.
  • Saavuin takaisin puistoon, missä alkoi sataa. Pääsin kumminkin suht koht kuivana asemalle, koska pääsimme kävelemään suojassa. Eräs niin sanottu ''vilttimies'' tuli ison päiväpeitonsa kanssa ja käski tulla viltin alle, jos haluamme pysyy kuivana ja pitää hiukset hyvin. Hiukset ei nyt kauheen hyvin kumminkaan selvinneet matkasta mutta paremmuin kuin muilla sateessa. 
  • Sain asemalla herkän hetken, mikä sai minut hymyilemään ja myöhemmin ehkä jopa hieman poskia kuummottelemaan junassa. Pusut näyttävästi kuulluvat jokavuotiseen prideperinteeseen.
  • Jouduin kohtamaan junasta noustessa kaatosateen, mutta huomasin vilttimiehen ja jäin hänen ja keski-ikäisen naisen kanssa odottelemaan sateen loppumista ja polttamaaan yhdet tupakat.
  • Lähdin sponttaanisesti vilttimiehen kanssa pizzalle ja myöhemmin käveliin kotiin pizzalaatikko pääni päällä kaatosateessa kohti kotia.
PS. Onnistuin valitettavasti hieman palamaan, minkä takia selässäni on nykyään järkyttävät rusketusrajat. Toivottavasti muillakin oli hauska pridet ja toivottavasti muutkin eivät palaneet!